Face the death but don't embrace it

Bussiin tuli vanha nainen, joka pyysi hädissään bussikuskia odottamaan, että hän pääsisi istumaan bussissa ennen kuin kuski lähtisi ajamaan. Naisen silmistä näkyi pelko, kun hän toisti yksikseen "voi kauhistus, hui kamala", pysähtyneessä bussissa kunnes pääsi paikalleen. Nainen pelkäsi kuolemaa, se oli selvää. Mietin, miksi minulla ei koskaan ollut sellaista. Korkeintaan korkeanpaikankammo siitä, kun katsoin junaraiteilta veteen; ja sekin vain sen takia etten siedä kipua, joten putoaminen ei olisi käynyt päinsä. En osannut nähdä tuota vanhaa naista tulevaisuuden minässä, en luultavasti koskaan edes eläisi niin vanhaksi. Ja kuolemaa en ole koskaan pelännyt. 

Hope is overrated

500 vitun kaloria liikaa, 100 tekemätöntä vatsalihasta, 15 extrakiloa ja loistava itseluottamuksen puute. Mitä muuta voisinkaan toivoa elämältä?