I feel alone here

I may seem crazy, or painfully shy
And these scars wouldn't be so hidden
If you would just look me in the eye
I feel alone here and cold here
Though I don't want to die
But the only anesthetic that 
makes me feel anything kills inside

 

 

Jos rehellisyys vie sinut pois luotani en halua milloinkaan puhua totta

Muistatko kuinka kerroin rakastavani sinua? Muistatko kuinka sanoin, miten paljon sinusta oikeasti välitän? Minä muistan sen hyvin, ja muistan myös miten sen jälkeen katsoit minua silmiin ja lähdit pois, etkä koskaan enään tullut takaisin luokseni.

Can you play with me?

Kohtelet muita ihmisiä, kuin he olisivat nukkejasi; pidät heitä omina leluinasi sinun likaisissa peleissäsi.

Maybe one day you will

Joskus halusin viettää jokaisen päivän kanssasi, nyt minulle riittäisi vain, että puhuisit minulle.

I'm looking at you, can't you see?

Katson sinun lasittuneita silmiäsi, jotka katsovat häntä. Yritän saada huomiosi, mutta turhaan - olen menettänyt sinut hänelle.

Rakkaus ei ole mitään ilman rakkauden kohdetta

Ja siksi en voi koskaan lopettaa rakastamasta sinua

I run away

Let’s pretend, that I’ve moved on
And I tell myself,
That life goes on, without you.
Open my eyes, Look deep inside.
I run away 

Sano mulle että välität, sano mulle että rakastat

Kun näen sinun halaavan häntä, pitävän häntä kädestä, juttelevan hänelle, minuun koskee. Kukaan ei tiedä, miten se oikeasti minua satuttaa, kukaan ei tiedä että välitän. Minun vain täytyy esittää välinpitämätöntä, se on parempi meille molemmille. Olen vain se hiljainen sivustakatsoja taustalla ja katson, miten hän varastaa elämäni.

Do you believe angels?

I do, because you are my angel.

Run and go away

Kävin taas lenkillä, se tuntui täysin turhalta. Kuntoni on huonontunut, en jaksanut juosta kauan. Kävelemisessä ei ole mitään ihmeellistä, mutta juokseminen - sitä en jaksaisi millään. En vain voinut lopettaa, en voinut tulla kotiin takaisin saavuttamatta mitään. Siinähän ei olisi ollut mitään järkeä? Päätin siis jatkaa juoksemista edes hetken verran. Valitettavasti en kuitenkaan voi koskaan juosta pois elämästäni.

Dead or alive

Hän oli taas yksin kotona koko päivän. Makasi sängyllään, ei ollut ajatuksia, ei ollut tunteita, ei ollut mitään. Hän oli tottunut jo siihen. Hänestä tuntui kuin hän olisi kuolleen ja elävän rajamailla, ei pystyisi elämään, mutta olisi silti elossa. Aivan kuin jokainen aisti - tai tunne olisi viety häneltä pois. Siltä hänestä tuntui. Hän toivoisi, että voisi vain yhtäkkiä kuolla kupsahtaa siihen samaan paikkaan. Se oli ainut mitä hänellä enää oli, toive kuolemasta. Kukaan ei huomaisi, että hän on poissa, kukaan ei välittäisi... "Rakas jumala, miksi et voi antaa minun kuolla", hän ajatteli, vaikka ei edes uskonut jumalaan.

You are my destiny

En saa sinua mielestäni, olet osa minua. En voi sille mitään etkä voi sinäkään. Vaikka ehkä haluaisit - tai vaikka minä haluaisin, emme voi muuttaa kohtaloamme. Ja minun kohtaloni olet sinä. Ja tietysti tiedät, että sinun kohtalosi olen minä, se on ilmiselvää. Rakkautemme on ilmiselvää.

part of me, part of another

Olin bussissa tulossa treeneistä. Kerrankin en vain istunut paikoillani ja sulkenut kaikkea muuta ulkopuolelle, tällä kertaa tosissani katselin ympärilleni, mitä kaikkea siellä tapahtuu. En ole ennen tajunnut, mitä kaikkea ympärilläni oikeasti voi olla.

Näin kolmisen poikaa koulun pihalla, toinen löi yhtä ja kolmas seisoi vieressä tekemättä mitään, vain katsoi kädet puuskassa. Minun teki mieli pysäyttää bussi ja mennä sinne, auttaa sitä yhtä poikaa. Minulla ei olisi edes ollut kiire mihinkään, olisin vain loppupäivän - tai illan ollut kotona ja lukenut ehkä kirjaa tai nukkunut. Jäin kuitenkin bussiin, en viitsinyt lähteä pois sillä, mitä minä edes olisin voinut tehdä? Mitä minä muka olisin voinut sanoa? 

Näin myös kaksi pientä poikaa, ehkä tokaluokkalaisia. He olivat bussin vastaisella tiellä ja näyttivät peukkua ja nauroivat. He luulivat kai. että bussi pysähtyisi. 

Melkein pysäkillä, jossa olin jäämässä pois, näin naisen ja pienen pojan - luultavasti äiti ja lapsi. Nainen oli ehkä vähän pyöreä, mutta kaikesta huolimatta näytti niin iloiselta ja mukavalta. Hän seurasi poikaa, joka juoksi jo edellä. Poika oli innokkaan näköinen, ehkä he olivat menossa puistoon leikkimään? Kuka tietää.

Bussista noustessani huokaisin, olin niin uuvuksissa treenien jälkeen - ja muutenkin. Ja huokaisin siksi, että joutuisin kotiin, yksikseni huoneeseeni makaamaan sängylleni. Mietin, että olisiko äiti hereillä vai makaisiko hän yläsängyllä migreenin takia. Tai sitten jostain muusta syystä, niitä on välillä vähän enemmänkin. Sitten aloin tietenkin miettimään äitiäni kotimatkalla. Hän on usein sairas. Hän on kiltti ja mukava. Hän myös yrittää aina jutella kanssani, hän on se joka antaa minulle edes vähän huomiota. Hän on minulle se tärkein, eipä minulla muita oikein olekaan. Ja ennen kuin huomasinkaan tajusin, että pian olisinkin jo kotona, enää vain täytyisi kävellä rappuset ylös, sillä hissi on ollut rikki jo parisen päivää.

Otin avaimet ja avasin oven, kukaan ei huomannut, että tulin. Menin huoneeseeni ja otin kirjan käteeni, lopetin lukemisen jo siihen. Olin liian väsynyt lukemaan yhtäkään sivua. Siispä jäin vain sängylleni makaamaan, en tainnut ajatella mitään, ei minulla ollut enää mitään ajateltavaa.