Hän oli taas yksin kotona koko päivän. Makasi sängyllään, ei ollut ajatuksia, ei ollut tunteita, ei ollut mitään. Hän oli tottunut jo siihen. Hänestä tuntui kuin hän olisi kuolleen ja elävän rajamailla, ei pystyisi elämään, mutta olisi silti elossa. Aivan kuin jokainen aisti - tai tunne olisi viety häneltä pois. Siltä hänestä tuntui. Hän toivoisi, että voisi vain yhtäkkiä kuolla kupsahtaa siihen samaan paikkaan. Se oli ainut mitä hänellä enää oli, toive kuolemasta. Kukaan ei huomaisi, että hän on poissa, kukaan ei välittäisi... "Rakas jumala, miksi et voi antaa minun kuolla", hän ajatteli, vaikka ei edes uskonut jumalaan.
No comments:
Post a Comment