Olen eksynyt taas sille vaaralliselle tielle,
josta jo kerta toisensa jälkeen olen yrittänyt juosta pois.
Kävellessäni pimeässä polkua pitkin näen edessäni pienen valon pilkahduksen,
mutta juostessani sitä kohti törmään ikäänkuin näkymättömään seinään.
Edessäni oleva valo pienenee pikkuhiljaa ja katoaa lopulta kokonaan.
Tajuan, että minun on otettava pieniä askelia, edettävä hitaasti.
Kun kävelen valoa kohti kuljen aina vain yhä syvämmälle polkua ja tiedän,
että sieltä on aina vain hankalampi päästä pois.
Se on kuitenkin ainoa keinoni löytää valo uudelleen;
käydä kaikki ne samat asiat uudestaan.
käydä kaikki ne samat asiat uudestaan.
Nyt kävelen parhaillaan tätä samaa polkua niin kuin aiemminkin.
Siitä on tullut minulle jo yhtä rutiininomaista kuin kouluun käveleminen ja takaisin,
mutta matka on vain paljon pidempi ja vasta lähes alussa.
Tiedän, etten voi enää kuitenkaan kääntyä takaisin.
No comments:
Post a Comment