Tiesin jo alussa,
että emme tulisi koskaan onnistumaan.
Tiesin sen,
mutta en halunnut myöntää sitä.
En halunnut myöntää,
että lähes kuka vain olisi ollut sinulle
enemmän "se oikea" kuin minä.
En halunnut myöntää,
että koko sinä aikana
kun yritin tehdä kaikkeni,
jotta pitäisit minusta,
sinä vain leikit tunteillani.
En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta
sille pienelle ajatukselle, joka kysyi:
"mutta mitä jos?"
Mitä jos olisin sanonut tunteistani
kun kysyit niitä?
Mitä jos olisit tavannut minut
vuoden aikaisemmin?
Mitä jos en olisi yrittänyt
olla niin vähän itseni?
Olisitko vielä ottanut minut ympärillesi?
Leikkinyt haalistuneilla hiuksillani?
Kuiskinut korvaani asioita,
joita kukaan muu ei tule koskaan sanomaan?
No comments:
Post a Comment