Face the death but don't embrace it

Bussiin tuli vanha nainen, joka pyysi hädissään bussikuskia odottamaan, että hän pääsisi istumaan bussissa ennen kuin kuski lähtisi ajamaan. Naisen silmistä näkyi pelko, kun hän toisti yksikseen "voi kauhistus, hui kamala", pysähtyneessä bussissa kunnes pääsi paikalleen. Nainen pelkäsi kuolemaa, se oli selvää. Mietin, miksi minulla ei koskaan ollut sellaista. Korkeintaan korkeanpaikankammo siitä, kun katsoin junaraiteilta veteen; ja sekin vain sen takia etten siedä kipua, joten putoaminen ei olisi käynyt päinsä. En osannut nähdä tuota vanhaa naista tulevaisuuden minässä, en luultavasti koskaan edes eläisi niin vanhaksi. Ja kuolemaa en ole koskaan pelännyt. 

Hope is overrated

500 vitun kaloria liikaa, 100 tekemätöntä vatsalihasta, 15 extrakiloa ja loistava itseluottamuksen puute. Mitä muuta voisinkaan toivoa elämältä?

But it was a long time ago

Tiesin jo alussa,

että emme tulisi koskaan onnistumaan.

Tiesin sen, 

mutta en halunnut myöntää sitä.

En halunnut myöntää,

että lähes kuka vain olisi ollut sinulle 

enemmän "se oikea" kuin minä.

En halunnut myöntää, 

että koko sinä aikana

kun yritin tehdä kaikkeni,

jotta pitäisit minusta,

sinä vain leikit tunteillani.

 En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta

sille pienelle ajatukselle, joka kysyi:

"mutta mitä jos?"

Mitä jos olisin sanonut tunteistani

 kun kysyit niitä?

Mitä jos olisit tavannut minut

vuoden aikaisemmin?

Mitä jos en olisi yrittänyt

olla niin vähän itseni?

Olisitko vielä ottanut minut ympärillesi?

Leikkinyt haalistuneilla hiuksillani?

Kuiskinut korvaani asioita,

joita kukaan muu ei tule koskaan sanomaan?



Ja joka kerta noustessani ylös kuvittelen sinut auttamassa minua..ja kaadun taas uudelleen.

Nousen vaivoin ylös maasta ja
teeskentelen muille ettei mitään tapahtunut
"Ei se ollut mitään,
kompastuin vain omiin jalkoihini.
Kyllä sinä minut nyt tunnet", sanon
jos joku näkee minut.
En enää pelästy tai säikähdä,
vaan mieleni valtaa suuri mielihyvän tunne.
Hymyilen itsekseni ja hymyni yltää
 melkein korviini saakka.
-Tiedän, että olen onnistunut.

Bring me to life

Maailmani näyttää valoisammalta nykyään

Kaikki ei ole enää pelkkää mustavalkoista

niin kuin uneni ovat

Elin niin pimennossa että keskiyö tuntui valoisalta

En tiennyt osaavani nauraa niin paljon

Luulin että kadotin sen kaiken kun kadotin hänet

mutta olin väärässä, liian väärässä

Luulin että joutuisin koko ikäni teeskentelemään

 kasvoilleni hymyn

En voi sanoa että olen silti se sama henkilö,

joka joskus oli oikeasti tyytyväinen vartaloonsa

ja joka kehtasi näyttäytyä kuvissa

tai joka voi rehellisesti sanoa syöneensä 

vain kaksi ateriaa koko päivänä.

Ja jonka vartaloa kehuttiin.

Ja joka joskus jopa uskoi kehuisiin.

Ja joka uskoi että pärjäisi hyvin yksinkin.

Mutta en voi myöskään sanoa, että olen se sama henkilö

joka joutuu miettimään vastausta 

kun kysytään "milloin nauroit viimeksi" 

tai "milloin joku sai sinut iloiseksi".

Ja joka ei saa itseään ylös viikonloppuisin.

Tai joka ei usko että on olemassa parempaa

ja joka ei sen takia pelkää menettämästä sitä 

kaikkea hyvää mitä elämässä on.

Ja joka arvostaa ulkonäköön liittyvää kehua 

enemmän kuin sisäisiin asioihin liittyvää kehua.

She covered it up because she knew that anyone wouldn't even care. But she just couldn't face it, because who could?

Ranteeni sai taas uuden viillon,

minkä peitin ihonvärisillä laastareilla.

En voi lopettaa kiduttamasta itseäni,

sillä mitä jos en tuntisi enää mitään?

Se tarkoittaisi, että en ole edes olemassa.

Alan itkeä yöllä ilman syytä,

ja sitä on jatkunut jo kauan.

Mietin vain milloin se loppuu?

Se tuska, 

mikä häviää heti kun herään aamulla.

Päivisin en tunne mitään, 

ja öisin olen tunteiden sekamelskassa.

Nyt tunnen vain ranteeni tykyttävän siitä kohtaa, 

mihin saatoin tällä kertaa tehdä hieman liian syvän vedon.

Cause I feel you near me

Dreaming comes so easily

Cause It's all that I've known

I'm scared and I'm alone

I'm ashamed and I need for you to know

I didn't say all the things that I wanted to say

And you can't take back what you've taken away

Cause I feel you, I feel you near me

Healing comes so painfully

and it chills to the bone

Won't anyone get close to me

I'm damaged, as I'm sure you know

Can't go back, I can't go back